Teemu Viinikaisen trio ihastutti Tornion Kerholla
Riverside Jazzin tuore puheenjohtaja Pekka Oinonen arvioi Teemu Viinikainen Trion keikkaa välittömästi keikan jälkeen. Pekka oli innoissaan, kuten kaikki muutkin yleisössä!
Nyt olen sitten toipunut, eli laskeutunut Teemu Viinikaisen Trion keikasta Kerhoravintolassa Torniossa. Adjektiit, positiiviset sellaiset, loppuvat kesken jos yritän kuvailla elämystä nyt. taiturimaista mutta kevyen ilmavaa soitantaa, jossa riitti myös melodisuutta ja hienostunutta dynamiikan hallintaa. Viinikainen joukkoineen, Mika Kallio rummuissa ja Ville Herrala bassossa loihti nyansseja ja vastustamattomasti niin vähäeleisen mukaansa tempaavaa irtonaisen keinuvaa kitara-swingia kuin juurevampaa jazz-groovea.
Kuultiin (=nähtiin) väkevää sävelmaalailua ja bändin soitinarsenaalin koko ihailtavan hallittu mutta monipuolinen saundituotos. Viinikaisen puoliakustinen kitara soi koko keikan ajan pehmeän tyylikkäästi, hänen tekninen osaamisensa vain korosti miehen tyylitajua ja tuotti ravintolantäydelle yleisöä ah niin maittavaa sointinautintoa!
Rumpali Mika Kallio osoittautui vuorotellen milloin trion moottoriksi ja katalysaattoriksi, milloin pehmeän kuiskaavien sutikomppikudosten maalariksi. Hän käytti symbaalien ja resonanssilevyjen(soundplates) sävyjä kontrastien luojana Herralan ja Viinikaisen instrumenttien tumman pehmeille harmonioille. Kallio, joka hallitsee instrumenttinsa niin suvereenisti kun vain voi, piti bändin rytmisen kudoksen hallussa alusta loppuun, olipa kyseessä kiehuva jazzkeitos tai metrinen modulointi ja rytmisten tasojen tutkiminen.
Basisti Herrala oli tyylikäs komppaaja kautta linjan, antoi tilaa maestro Viinikaiselle ja Kalliolle ja piti nämä ääripäät hienosti koossa. Häntä kuultiin toki parissa soolossakin. Yhtye on kutakuinkin niin sopusuhtaisen linjakas kuin voi toivoa. Kaiken kaikkiaan täydellinen keikka. Laskeutuminen on aina hankalaa, kun on kyse tämän tason esityksistä. Se vaati vielä kotona yhden kuuntelun trion NYT!-levyä, ja fiilistely näyttää pikkuhiltaa talttuvan.
Hyvää yötä, jazzdiggarit!
terveisin pj Pekka
