Kun Torniossa esiintyy talvella ja keväällä 2015 poikkeuksellisen vahva joukko kotimaisia kitaristeja, kokonaisuudesta syntyy Tornion Kitarakevät 2015. Helmikuussa Lappian Musiikkitalolla esiintyy rumpali/säveltäjä Mikko Hassinen energinen Elektro GT-yhtye, jossa kitaraa soittaa suomalaisen sähkökitaran suuriin nimiin lukeutuva Timo Kämäräinen. Helmikuussa Musiikitalolla esiintyy kitaristi Erja Lyytinen. Maaliskuussa Musiikkitalolla esiintyy kansainvälisesti ansioitunut jazzkitaristi Olli Soikkeli, joka liikkuu virtuoosimaisesti Django Reinhardtin jalanjäljillä.
Konserttisarja kaksi viimeistä konserttia tuo Tornion musiikkitarjontaan kokonaan uuden konseptin, jossa laadukas musiikki, taidemuseon kultturelli ympäristö ja rento klubi-ilmapiiri yhdistyvät. Rovaniemellä tämä elävän musiikin ja kuvataiteen yhdistelmä on kulkenut nimellä ”Plukihäiriö-lupi”, millä nimellä myös Tornion klubi-illat kulkevat.
Kitarakevään huhtikuun konsertissa esiintyy torniolaislähtöinen flamencokitaran mestari Joonas Widenius. Konserttisarjan päättää toukokuun konsertti, jossa kuullaan taidokasta jazzkitaraa, kun rovaniemeläinen Terho Keskitapio tuo Aineen taidemuseolle oman trionsa.
Konserttisarja on eri musiikin alalla toimivien tahojen yhteistyön tulosta. Järjestelyistä vastaavat Pop & Jazz Konservatorio Lappia, Aineen taidemuseo, Riverside Jazz ja Taiteen edistämiskeskus.
Tornion Kitarakevät 2015 – konsertit
12.2. Mikko Hassinen Elektro GT, Lappian Musiikkitalo
24.2. Erja Lyytinen Lappian Musiikkitalo
20.3. Olli Soikkeli & Rhythm Future Quartet, Lappian Musiikkitalo
10.4. Joonas Widenius, Aineen taidemuseon Plukihäiriö-lupi
9.5. Terho Keskitapio Trio feat.Samu Forsblom, Aineen taidemuseon Plukihäiriö-lupi
[LBS id=660]
Tokihan Elektro GT:n musiikki on jazzia, mutta sitä on reilusti maustettu elektronisen musiikin eri elementeillä sekä vahvoilla rytmeillä, mikä tekee musiikin vaikeaksi sijoittaa yhteen genreen.
Lisäksi kukin yhtyeen muusikoista tulee musiikkimaailman eri laidoilta, mikä lisää eri elementtien sekoittumista: Hassinen on taiteillut pitkään jazzin, taidemusiikin sekä elektronisen musiikin kentillä, Louhivuori keskittynyt tyylipuhtaaseen jazziin, Rissasen juuret ovat syvällä klassisessa koulutuksessa, Kämäräinen tulee rockin ja jazzin välimaastosta ja kiertueella bassoa soittaa puolestaan funk-soul-yhteyksistä tuttu Heikki Laine.
Elektro GT:n “electro shock jazz” onkin siis kinkkinen pala purtavaksi ja siksi onkin parasta vain nojata taaksepäin ja nauttia yhtyeen meiningistä. Yhtye julkaisi ensilevynsä Texicalli Recordsille syyskuussa 2014 ja esiintyi samana syksynä mm. Jazz Finland -festivaalilla ja Tampere Jazz Happeningissä.
(Esittelyteksti: Jazzfinland.fi)
Jorma Kalevi Louhivuori, trumpetti
Aki Rissanen, koskettimet
Timo Kämäräinen, kitara
Heikki Laine, basso
Mikko Hassinen, rummut
Elektro GT Lappian Musiikkitalolla to 12.2. klo 19
Liput: 20 e / 10 e (opiskelijat/eläkeläiset), jäsenille 5 e alennus. Jäsenalennus koskee myös Haaparannan Teatteriyhdistyksen ja Kemin Rymyn jäseniä.
Konsertin järjestävät Riverside Jazz ja Pop & Jazz Konservatorio Lappia. Yhtye on Suomen Jazzliiton kiertueella.
Jos ulkoavaruudessa olisi lämpöä, se oli varastoitunut megamäärin Sid Hille & Co:n konsertti-iltaan. Kiitokset vielä, juhlakonserttiyleisölle ja yhteistyökumppaneille illan annista sekä 25-vuotiselta taipaleelta! En tiedä monta pientä yhdistystä, joka olisi päässyt viettämään juhlailtaa niin upeissa tiloissa kuin musiikkitalo on.
Entäpä illan bändi? Olen jäävi kritisoimaan tai kehumaan valintaa, mutta Sid Hille Contemporary Collective antoi NIIN upean konsertin perjantai-iltana, että sen ei olisi suonut loppuvan kahden täyden setin jälkeenkään. Ja että se varmasti osaltaan vaikutti lumimyrskyn tuomien kinosten sulamiseen, ulkosalla!
Oli onnellinen sattuma, että viimeksi 10 vuotta sitten Platypus Ensemblen kanssa Tornion musiikkitalolla vieraillut Sid Hille saatiin juhlakonserttiin 24.10. pianisti, säveltäjä ja orkesterinjohtaja toi mukanaan Teemu Viinikaisen, jazzkitaravelhokollegansa sekä klassisen jousikvartetin, joka koostui Maija Linkolan ja Elina Viitasaaren viuluista, Lotta Poijärven alttoviulusta sekä Markus Hohdin sellosta.
Yhtye soitti Sid Hillen säveltämää materiaalia mm.levyiltä Zen Connection,ja osan jousikvartetin ja pianon yhteisteoksesta Motion. Konsertin aloitti neliosainen Quatour no.2, Farben,- ”Värit” , jossa sävellystä tulkinnut jousikvartetti antoi mausteitaan väreille.
Eri tyylit ja tunnelmat vaihtelivat osien välillä romanttisesta(Punainen), bluesista (Sininen), Kansanmusiikki (Vihreä), sekä Draama (Musta). Ihanaa, tunteellista, Iloista, Vaikuttavaa.
Jopa ihan hetkittäin synkkää, mutta vain ei masentavalla, vaan virkistävällä tavalla, ja vain hetkittäin. Helsingin Sanomat on maininnut Hilleä Suomen jaz-romantikoksi, eikä syyttä, siksi kaunista hänen musiikkinsa on.
Usein hänen teoksensa ovat konserttomuotoisia teoksia, mikä omalta osaltaan helpottaa jazzille, joka usein on perinteistään varsin tarkka, poikkeuksellista instrumentaatiota. Nyt oli vuorossa kitaran efekteineen sekä flyygelin harmoniat yhdistettyinä tai,VASTAAN jousien rytmiikka ja melodiakuljetukset. kokonaisuus toimi sekä yhdessä että erikseen hienosti, ja mukaan sisällytetyt improvisoidut osat, joita säveltäjä itse luonnehti tänäkin iltana varsin tuoreiksi, toivat värikkyyttä ja arvaamattomuutta musiikkiin.
Rumpalina kuuntelin tietenkin rytmejä, ja tahtilajien 5- ja 7 -jakoisuudet olivat herkullista kuultavaa. Samoin oli ilahduttavaa nähdä soittajien rento eläytyminen musiikkiinsa. Jousisoitinten kanssa ei niin vain lähdetä lavalle sankaroimaan, mutta varsinkin Maija Linkola näytti, että viulisti voi olla soiton virrassa mukana hallitusti koko kehollaan.
Sid Hille kertoi nauttivansa, kun pystyy soittamaan lähes akustisesti salissa, ilman monitoreita.
Konsertin herkkä ja intiimi luonne tuli mielestäni esiin juuri lähietäisyydeltä, onhan myös klassisten soitinten välittämän värähtelyn aistiminen kehossa eräs musiikin livekonserttien ehdoton suola. Itse musiikin zen-vaikuttavuudeen lisäksi musiikkitalon salin sopivuudesta tällaiseen musiikkiin, ja äänentoiston laadusta samoin kuin tekijöiden ammattitaidosta kertookuitenkin, miten eräs konserttikävijä kertoi saaneensa suurimman elämyksen suljettuaan silmänsä, salin ylälehterillä.
Ylisanat kuluvat, jos niitä niitä kaataa niskaan ämpäreittäin, joten voin vain nöyrästi kiittää Sid Hille Co.Co:ta vuoden kauneimmasta ja koskettavimmasta konsertista.
Teksti: Pekka Oinonen
